D-vitamiinista

[pgm]

[Riutunut]

Elimistö voi poistaa rasvaliukoisia vitamiineja, vaikka muuntumisprosessi 1,25Dstä eteenpäin estyisikin. Ei ole kovin suurta merkitystä onko 1,25D agonisti vai antagonisti, kun lääkettä ei ole siihen ongelmaan vielä kehitetty.

Marshallin teoriassa on tosiaan puutteensa, kuten teoria miten biofilmit syntyvät ynm. ja lisäravinteiden hyödyistä. Siitä huolimatta se on ehdottomasti kattavin tällä hetkellä.

[pgm]

[pgm]

[Loppuosa ketjusta siirretty kysymyspalstalle]

[pgm]

Infektioiden monimutkaisuus on tosiaankin kiehtovaa. Aikaisemmin tässä ketjussa totesimme että UV-valo todennäköisemmin selittää sen minkä vuoksi MS-tauti vähenee päiväntasaajan päin mentäessä (eikä sen vuoksi että auringonvalo tuottaa D-vitamiinia elimistössä), mutta päiväntasaajaan päin mentäessä myös loistartunnat lisääntyvät. Tässä emme tarkoita sellaisia pieniä loisia, jotka ovat Th1-patogeenien tavoin pieniä ja solunsisäisiä, vaan isompia, paljain silmin nähtävissä olevat, kuten loismadot, jotka oleskelevat solujen ulkopuolella.

Teorian mukaisesti nämä loismadot ajavat immuunipuolustuksen Th2:n suuntaan, eli solujen ulkopuoliseen tilaan. Loismatotartunta siis ei ole Th1-sairaus, vaan sitä voisi kutsua Th2-sairaudeksi.

Allaolevassa tutkimuksessa havaittiin, että niillä joilla oli MS-tauti ja loismatotartunta, saivat huomattavasti
vähemmän relapseja, ja MRI-kuvat olivat puhtaampia kuin niillä joilla oli MS-tauti, mutta ei loismatotartuntaa. Kun loismadot häädettiin, MS-tauti paheni huomattavasti, ja relapseja tuli useammin, mikä myös näkyi MRI-kuvissa.
Loismatojen häätö aiheutti immuunipuolustuksen siirtymisen takaisin Th1:n suuntaan eli IFN-gamma/IL-12 tasot nousivat, sekä mm. IL-10:n taso laski.

Seuranta-aika oli 90 kuukautta. Tämä voi osaltaan selittää sen, minkä vuoksi autoimmuunisairauksia on vähemmän päiväntasaajaan päin mentäessä, koska loistartunnat ovat siellä myös hyvin yleisiä. Monet D-vitamiini uskovaiset ovat kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tämän ilmiön täytyy johtua auringonvalosta ja D-vitamiinista, vaikka useita muitakin uskottavampia hypoteeseja löytyy, jotka ovat myös sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedämme Marshallin protokollasta, sekä Th1-patogeeneista, jotka ovat kroonisten tautien aiheuttajia.

Lähde:
The impact of parasite infections on the course of multiple sclerosis.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21277637

[pgm]

Monet luulevat, että auringonvalo on jotenkin terveellistä, kun D-vitamiinitasot nousevat joillekin auringonvalossa. Itse asiassa auringonvalon haitallisuus tunnetaan hyvin, eli vanhentaa ihoa, ja aiheuttaa ihosyöpää. Järkevät ihmiset suojautuvat auringonvalolta, ja jotkut taas viettävät aikaa epäterveellisesti hiekkarannalla auringonpaahteessa. Tiedetään myös että endorfiineja vapautuu kun ottaa aurinkoa, eli siihen voi jäädä tavallaan koukkuun.

Joten oma hypoteesini on se, että on realistista olettaa että D-vitamiinitasot kohoavat sen vuoksi että auringovalo aiheuttaa vahinkoa elimistölle (lähinnä iho). Tällaista hypoteesiä ei kukaan muu ole vielä esittänyt, mutta huomasin että jonkin aikaa sitten marshallprotocol.comissa yksi henkilö oli esittänyt saman ajatuksen, että auringovalo siis aiheuttaa vahinkoa elimistölle, jolloin elimistö nostattaa D-vitamiinitasoja niiden immunosuppressiivisen vaikutuksen vuoksi, ettei immuunipuolustus hajota koko elimistöä. Koska immuunipuolustus osallistuu myös ihon vahinkojen korjaamiseen. Tästä syystä ihon alla olevat latentit mikrobit voivat lisääntyä, ja aiheuttaa ihon ennenaikaista vanhentumista. Se punoitus ei tule suoraan UV-valon vaikutuksesta (se sisältää liian vähän energiaa, että voisi oikeasti kypsentää ihoa), vaan immuunipuolustuksen reaktiosta auringonvaloon. Kokeilkaa vaikka lihan kypsentämistä auringonvalossa, ei tule onnistumaan - eikä se kuollut liha tietenkään reagoi auringonvaloon mitenkään, koska immuunipuolustusta ei ole olemassa kuolleessa lihassa.

[pgm]

Tässä suht. uudessa tutkimuksessa, joka julkaistiin tänä vuonna (2012), todetaan että 25-D tasot, jotka ovat joko korkeita (140 nmol/l) tai matalia (10 nmol/l), liittyvät suurempaan kuolleisuuteen kuin keskitasoa olevat arvot (50-60 nmol/l). Otanta on laajin tähän asti tehdyistä tutkimuksista, eli lähes 250 000 potilailta mitattiin D-vitamiinitasot.

Tämä sopii hyvin siihen kuvaan että D-vitamiini toimii immuunipuolustuksen säätelijänä; liian matalat tai korkeat arvot kertovat siitä että immuunipuolustus on epätasapainossa.

Lähde:
http://jcem.endojournals.org/content/ea ... .2012-1176

[pgm]

Tässä vielä toinen tanskalainen tutkimus, joka julkaistiin vuonna 2015, jossa todetaan että sekä matalat että korkeat D-vitamiinitasot (25-D) liittyvät korkeampaan kuolleisuuteen sydän- ja verisuonitauteihin. Potilaita oli tutkimuksessa 247574 ja seuranta-aika oli 7 vuotta. Pienin kuolleisuus oli potilailla, joilla oli D-vitamiinitaso 70 nmol/l.

Lähde:
A Reverse J-Shaped Association Between Serum 25-Hydroxyvitamin D and Cardiovascular Disease Mortality: The CopD Study
http://press.endocrine.org/doi/10.1210/jc.2014-4551