B-kompleksi sisältää yleensä seuraavat B-vitamiinit:
B1 - tiamiini
B2 - riboflaviini
B3 - niasiini tai niasiamidi
B5 - pantoteenihappo
B6 - pyridoksiini
B7 - biotiini
B9 - foolihappo
B12 - syanokobalamiini
Lisäksi mukana voi olla inositolia, PABAa ja koliinia. Vahvassa B-kompleksissa pitoisuudet vaihtelevat usein 25 mg:sta - 100 mg:aan per vitamiini (esim. nimillä B25, B50 tai B100), paitsi B12:n, foolihapon, ja biotiinin osalta, joiden annokset ovat mikrogrammoissa.
B-kompleksissa on joitain ongelmia, monet B-vitamiinit ovat synteettisiä, ja jotkin pitoisuudet ovat liian pieniä/suuria.
B1: ei vesiliukoisena imeydy hyvin, vaan parempi valinta on selvästi benfotiamiini.
B5: Elimistö käyttää tätä lisämunuaisten valmistamiin hormoneihin, esim. kortisoliin. Bakteerikuolemien yhteydessä kortisolin tarve voi kasvaa paljonkin, joten sen vuoksi tästä lisäravinteestä on hyötyä.
Pantoteenihappoakin on B-kompleksissa liian vähän, terapeuttiset annokset ovat esim. 200-500 mg päivässä. B5:sta on myös olemassa toinen muoto, pantetiini, joka on paremmin elimistön hyödynnettävissä, ja sillä on saatu hyviä tuloksia kolesterolin hoidossa. Osa pantoteenihaposta kuitenkin konvertoituu pantetiiniksi, joten isompi annos tavallista pantoteenihappoa voi korvata pienemmän annoksen pantetiinia.
B6: on myös synteettistä, ja liian suuret annokset voi aiheuttaa neuropatioita (esim. 100 mg tai enemmän päivässä, monen kuukauden ajan). B6-vitamiinin luonnollinen muoto, P5P ei aiheuta neuropatioita. B6-vitamiinin synteettinen muoto pitäisi kuitenkin olla elimistön hyödynnettävissä.
B9: foolihappo liian suurina annoksina on haitallista, koska myös bakteerit voivat käyttää sitä hyväkseen DNA-synteesiin, suositellaan että ei enempää kuin 400 mikrogrammaa päivässä. Liian suuret annokset saavat maksan saturaatioon, ja foolihappoa vuotaa silloin verenkiertoon.
B12: Tästä vitamiinista on olemassa monta eri lajia, adenosyylikobalamiini, hydroksokobalamiini, metyylikobalamiini ja syanokobalamiini. B-kompleksissa B12-vitamiini on poikkeuksetta syanokobalamiinin muodossa, joka on halvinta valmistaa. Elimistö kykenee kuitenkin muuntamaan näitä eri B12-vitamiinin muotoja toisiin muotoihin, mutta tämä prosessi ei tietenkään ole yhtä tehokas, kun jos suoraan ottaisi jotain tiettyä muotoa.
B12:sta ei juuri ole terapeuttista hyötyä, ellei sitä ota annoksena 250 - 1000 mikrogrammaa. Syankobalamiini ei ole yhtä hyvin elimistön hyödynnettävissä kuin esim. metyylikobalamiini.
Hydroksokobalamiinia käytetään syaniidimyrkytykseen vasta-aineena, ja tämä muoto on myös hyvä sieppaamaan tyyppioksidia (NO), jota kertyy bakteerikuolemien yhteydessä. Sillä on myös havaittu olevan migreeniä estävä vaikutus.
B6 + B9 + B12 yhdistelmä voi alentaa homokysteiinia, mikä on haitallinen elimistössä.
Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12230592