DMSA ja meripihkahappo

[pgm]

DMSA (Dimercaptosuccinic acid), (myös Chemet, tai Succimer) on kelaattori, jolla kelatoidaan elohopeaa tai lyijyä. Siinä on kaksi tioliryhmää, joka tarkoittaa yhden rikkiatomin ja vetyatomin muodostamaa ryhmää. Kahden tioliryhmän vaatimus tulee ainakin elohopeakelaattorille, sillä ne aineet jotka sisältävät vain yhden tioliryhmän (esim. NAC, MSM, jne.), sitovat elohopeaa vain heikosti.

Muitakin kelaattoreita on, joissa ei ole mitään tioliryhmiä, esim. EDTA, jota käytetään muihin tarkoituksiin.

Kuitenkin, esille on tullut seuraava kysymys: näyttää selkeästi siltä, ettei DMSA:n hyöty tule siitä, että se kelatoi elohopeaa tai lyijyä, tai muita raskasmetalleja, vaan siitä että se kelatoi porfyriinejä (katso allaoleva yksityiskohtainen esimerkki). Ja porfyriinien kelatointiin DMSA näyttäisi olevan erinomaisen hyvä. Patentti klamydian hoidosta sanoo: "For severe porphyria, chelating and other agents may be administered, singularly or in combination, to reduce levels of porphyrins in the blood. Examples of chelating agents include but are not limited to Kemet (succimer; from about 10 mg/kg to about 30 mg/kg); ethylene diamine tetracetic acid (EDTA)".

DMSA:lla voi olla ikäviä sivu-vaikutuksia, jotka liittyvät neutropeniaan, eli lievään valkosolukatoon, ja hiiva-ongelmat voivat puhjeta tämän seurauksena. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kaikille. DMSA:ta tulisi käyttää kuten ALA/DMSA protokollassa sanotaan, eli matalat annokset (5-25 mg) joka 3-4 tunti.

DMSA:lla on myös vaikutuksia bakteereja vastaan; patentti klamydian hoidosta sanoo: "A particularly effective extracellular antichlamydial agent within this class is DMSA which is a chelating agent having four ionizable hydrogens and two highly charged carboxyl groups which prevent its relative passage through human cell membranes. DMSA thus remains in the extracellular fluid where it can readily encounter extracellular EBs. The two thiol (sulfhydryl) groups on the succimer molecule (DMSA) are able to reduce disulfide bonds in the MOMP of EBs located in the extracellular milieu."

DMSA sisältää siis meripihkahapon kaltaista ainetta (succinic acid), joten meripihkahappo voi olla riittävän tehokasta porfyriinien kelatointiin, vaikka siitä ei tosiaan ole vielä kokemusta. Se on kuitenkin luonnonmukaisempi aine kuin DMSA, vaikka sitä ei saa ostaa luontaistuotekaupoista ainakaan Suomesta, ja se liittyy sitruunahappokiertoon. Se on kuitenkin raakana myös syövyttävää (joidenkin lähteiden mukaan), mutta sitä voidaan nauttia kuitenkin lisäravinteena.

Meripihkahappoa ja L-glutamiinia sisältyy myös RU-21 nimisessä valmisteessa, jonka väitetään helpottavan, tai jopa poistavan krapula-oireita. Tässäkin yhteys porfyriineihin on mahdollinen, vaikka asetaldehydistä usein puhutaankin.

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tioli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Krebsin_sykli
http://onibasu.com/archives/am/203523.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Antipokhmelin
http://www.freepatentsonline.com/6884784.html

[pgm]

Esimerkkitapaus. Autistinen 3-vuotias lapsi, jolle annettiin DMSA:ta, ja mitattiin virtsan ja ulosteiden raskasmetallipitoisuus kuukauden välein useita kertoja. Sen jälkeen mitattiin myös porfyriinipitoisuudet.

Kuten tuloksista käy ilmi, raskasmetallipitoisuudet eivät merkittävästi lisääntyneet ulosteissa ja virtsassa. Sen sijaan porfyriinipitoisuudet lisääntyivät huikeasti. Tuloksena tämä tulkittiin väärin, eli että olisi DMSA:lla olisi toksinen vaikutus, joka nostattaisi porfyriinipitoisuuksia. DMSA ei kuitenkaan ole myrkyllistä.




Kuten allolevasta kuvasta näkyy, niin jopa luonnonmukainen kelaatio poistaa raskasmetalleja paremmin (tässä tapauksessa), kuin DMSA:

Virtsasta mitatut porfyriinipitoisuudet olivat korkeita DMSA:n käytön yhteydessä, mutta tippuivat rajusti sen jälkeen kuin DMSA:n käyttö lopetettiin, ja luonnonmukainen kelaatio otettiin käyttöön (2nd test). Johtopäätös: DMSA on paljon tehokkaampi kuin jotkut luonnonmukaiset menetelmät porfyriininen kelatoinnissa.



Lähde:
http://www.brainchildnutritionals.com/P ... lation.pdf