Keuhkoklamydia on solunsisäinen bakteeri, jolla on kolme muotoa, yksi muoto on solujen ulkopuolella (EB), loput kaksi ovat solunsisäisiä, replikoiva muoto (RB), ja kryptinen muoto (CB). Bakteeri tartuttaa muita soluja EB:n avulla, mutta bakteeri voi myös "hyppiä" solusta toiseen, jos tarpeeksi lähellä on muita soluja. RB-muoto on bakteerin solunsisäinen replikoiva muoto, jolla bakteeri lisääntyy, se on siinä vaiheessa samalla herkempi antibiooteille. CB on bakteerin piilevä anaerobinen muoto, joka ei pysty lisääntymään, mutta voi muuttaa muotonsa takaisin RB:ksi, kun olosuhteet ovat suotuisammat. Kryptisessä muodossaan bakteeri ei enää ole herkkä monille antibiooteille, eikä immuunipuolustuskaan sitä havaitse helposti.
Yhden tutkimuksen mukaan keuhkoklamydiabakteerin solujen ulkopuoliset muodot (EB) tarttuvat noin kolme kertaa helpommin soluihin, joissa on APO E4-alleeli, verrattuna tavallisempaan E3 alleeliin. Tämä tulos koskee ainoastaan C. pneumoniaea, eikä sukupuoliteitse leviävää C. trachomatista tai monia muitakaan klamydialajeja. E4-alleeli tunnetaan riskitekijänä mm. Alzheimerin taudissa, sekä sydän- ja verisuonitaudeissa.
Keuhkoklamydia on hyvin yleinen bakteeri, sillä se tarttuu pisaratartuntana hengitysteitse, ja käytännössä kaikki saavat sen tartunnan jossain vaiheessa elämäänsä. 20-vuotiaissa ~50%:ssa näkyy merkkejä aikaisemmasta keuhkoklamydiainfektiosta, ja uusintainfektiot ovat tavallisia. Yhdessä tutkimuksessa terveiltä keski-ikäisiltä potilailta (keski-ikä 44) oli ~25%:lla löytynyt keuhkoklamydiabakteeria neutrofiileissä, eosinofiileissä, basofiileissä, ja monosyyteissä virtaussytometrialla. Tämän perusteella keuhkoklamydiabakteeri voi elää parasiittisesti immuunipuolustuksen solujen sisällä. Myös yksi Suomessa tehty tutkimus osoittaa että keuhkoklamydiabakteeri on yleinen: Helsingissä vuonna 1950-1990 kerätyt näytteet laboratoriohenkilökunnasta antoi tulokseksi että positiivisuus IgG/IgA vasta-aineille oli 69%/41%. Yksilötasolla vasta-aineet eivät ole luotettava tapa diagnosoida keuhkoklamydiainfektio, sillä vasta-aineet ovat usein koholla myös terveillä verrokeilla, ja toisaalta vasta-aineet eivät kerro juuri mitään infektion laajuudesta, painopisteestä, ja sen aiheuttamista haitoista.
Keuhkoklamydiabakteerit voivat siirtyä helposti keuhkoista muuhun osaan elimistöä. Tämä tapahtuu immuunipuolustuksen solujen kautta, jotka levittävät infektiota.
Keuhkoklamydiabakteeri eroaa monista muista bakteereista siten, ettei se osaa itse käyttää glukoosia hyväkseen, vaan joutuu varastamaan ATP:tä soluista suoraan, mikä johtaa hemisynteesin osittaiseen epäonnistumiseen, jolloin soluihin kertyy neurotoksisia porfyriinejä, jotka aiheuttavat oireita. ATP:n varastaminen voi tuntua elimistössä fatiikkina, ja erityisesti voi johtaa sydämen vaajatoimintaan, mikäli sydänlihas on pahasti infektoitunut, sillä sydänlihas tarvitsee paljon ATP:tä toimiakseen. On myös havaittu että keuhkoklamydiabakteeri asettuu solujen energiaa tuottavien mitokondrioiden läheisyyteen, kun se infektoi soluja.
Elimistön tärkein puolustus klamydiabakteeria vastaan on Th1-tyyppinen IFN-gamma ja tryptofaanin rajoitus. Kuitenkin myös keuhkoklamydian aiheuttamaa Th2-tyyppistä IgE-välitteistä reaktiota on havaittu erityisesti astmassa, mutta myös sydän- ja verisuonitaudeissa. Tämä liittyy myös immuunipuolustuksen syöttösoluihin, eosinofiileihin, basofiileihin, allergiaan ja anafylaktisiin reaktioihin, mikä on toistaiseksi vähän tutkittu ja tunnettu aihe keuhkoklamydiaan liittyen.
Kroonista keuhkoklamydiatartuntaa kannattaa aloittaa hoitamaan sillä että testaa rikkipitoisilla ruuilla, asetyylikysteiinilla, DMSA:lla tai heraproteiinilla (joka nostattaa kysteiinipitoisuuksia verenkierrossa), jos tulee reaktioita. Kysteiini (jota on myös rikkipitoisissa ruuissa), tuhoaa bakteerin ulkopuolisia muotoja, jotka pystyvät tartuttamaan uusia soluja. Jos oireita tulee, niin se voi olla merkki siitä että ulkopuolisia muotoja on paljon, ja siinä tapauksessa se kuorma pitää ensin vähentää. Myös antibiootti amoksisilliini on tehokas ulkopuolisia muotoja vastaan.
Sen jälkeen kun oireita ei enää tule paljon voi siirtyä muihin aineisiin jotka tuhoavat solunsisäisiä muotoja (RB) (esim. lipoiinihappo, valkosipuli, ja monet antibiootit jotka estävät proteiinisynteesiä, kuten minosykliini ja atsitromysiini). Tämä pakottaa myös organismin anaerobiseen kryptiseen solunsisäiseen muotoonsa (ellei näin ole muutenkin tapahtunut), jonka metronidatsoli tappaa. Jotkut lisäravinteet, kuten lipoiinihappo näyttävät olevan tehokkaita kaikkia solunsisäisiä muotoja vastaan, joten tätä ei tarvitse erikseen miettiä.
Suurin osa bakteereista ovat lähes varmasti kryptisessä muodossaan, joten metronidatsoli antibiootti on tärkeä, ja aiheuttaa yleensä isoimmat reaktiot.
On havaittu että pelkän yhden antibiootin käyttäminen ei johda täydelliseen parantumiseen. On myös otettava huomioon että jotkut antibiootit ovat anti-inflammatorisia (isoina annoksina), jolloin ne voivat hämäävästi antaa tunteen, että on tapahtunut paranemista, mutta antibiootin lopettamisen jälkeen oireet palaavat entiselleen.
Lähteet:
Diagnosis and management of chlamydia infection
http://www.freepatentsonline.com/6884784.html (Stratton & Mitchell, erittäin tärkeä patentti, ohjeita miten kroonista keuhkoklamydiaa tulee hoitaa antibiooteilla ja lisäravinteilla)
Chlamydia Pneumoniae infection, inflammation and heat shock protein 60 immunity in asthma and coronary heart disease
http://herkules.oulu.fi/isbn9514269853/html/index.html
http://www.cpnhelp.org/
Detection of Chlamydia in the peripheral blood cells of normal donors using in vitro culture, immunofluorescence microscopy and flow cytometry techniques
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1386677/
Prevalence and persistence of Chlamydia pneumoniae antibodies in healthy laboratory personnel in Finland.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1112086/
Apolipoprotein E4 enhances attachment of Chlamydophila (Chlamydia) pneumoniae elementary bodies to host cells.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17997273
Inhibition of Chlamydia pneumoniae Replication in Human Aortic Smooth Muscle Cells by Gamma Interferon-Induced Indoleamine 2,3-Dioxygenase Activity
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11035763
Chlamydia pneumoniae enhances the Th2 profile of stimulated peripheral blood mononuclear cells from asthmatic patients.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26924667