On siis olemassa monta bakteeriluokkaa joilla on L-muodot. Näitä ovat mm. mollikuutit, mykobakteerit ja mykobakteerien kaltaiset bakteerit, sekä myös monet klassiset solunseinälliset bakteerit. Tutkimusten mukaan nämä bakteerit ovat ne pääasialliset bakteerit jotka voivat aiheuttaa mm. autoimmuunisairauksia ja syöpää.
Koska esim. kaihi on näitten bakteerien aiheuttama, ja se on suhteellisen yleinen silmätauti vanhuksilla, kannattaa myös terveen ihmisen olla näistä CWD-bakteereista jonkin verran huolissaan. Sama koskee näitten bakteerien aiheuttamaa syöpää. Terveen immuunipuolustuksen pitäisi kuitenkin osata pitää useimmat näistä bakteereissa kurissa, joten näitten bakteerien aiheuttamat autoimmuunitaudit ovatkin sen vuoksi yleensä harvinaisia, mutta syöpä jää silti ongelmaksi. Sen sijaan jotkut tietyt mykobakteerit ovat ongelmallisempia; esim. tuberkuloosi kyllä tarttuu helposti ihmisestä toiseen mikäli tauti on aktiivivaiheessaan, vaikkei mitään vikaa immuunipuolustuksessa olisikaan.
Mollikuutit (Mollicute-like organisms, MLOs)
MLOt ovat bakteeriluokka, johon sisältyy mm. mykoplasma, spiroplasma, ja ureaplasma. MLO:lla on sekä solujen ulkopuolisia että solunsisäisiä muotoja. Solujen ulkopuoliset muodot aiheuttavat ihmisissä imukudoskerääntymiä, immunosuppressiota ja autovasta-aine tuotantoa. Myöskin granuloomat ja vaskuliitti ovat tavallisia oireita. Solunsisäiset muodot pystyvät valtaamaan ainakin joitakin immuunipuolustuksen soluja, kuten lymfosyyttejä, leukosyyttejä, ja monosyyttejä. Solunsisäiset muodot tuhoavat näitten solujen sisäpuolen melko täydellisesti, ja täyttävät tilan itsellään.
Nopean ja varman diagnoosin MLO-infektiosta pystyy vain tekemään havaitsemalla infektoitunutta kudosta elektronimikroskoopin avulla, sillä näitä bakteereja ei voi viljellä helposti, tai se on vaikeaa ja hidasta. MLO-bakteereja on myös siirretty ihmisistä joilla on uveiittia hiiriin, ja näillekin kehittyi uveiitti, mutta sen lisäksi niille kehittyi myös systeeminen tauti, johon liittyi sydän- ja keuhko-oireita. Myös ihmisen silmistä siirretyt MLO-bakteerit aiheuttivat joissakin hiirissä kaihen.
On vielä epäselvää, pystyvätkö nämä bakteerit infektoimaan muitakin soluja kuin immuunipuolustuksen soluja; jos eivät, niiden rooli kroonisissa sairauksissa on erilainen kuin esim. keuhkoklamydian. Silloin lopputuloksena on joko äkillinen autoimmuunisairaus tai syöpä, ja varoittavia oireita ei ole lainkaan tai hyvin vähän.
Tutkimusten mukaan hyvin tehoava antibiootti näitä bakteereja vastaan on rifampisiini, jota on kuitenkin käytettävä pidemmän ajan, mutta näihin bakteereihin puree paljon paremmin Marshallin protokolla ja antibiootit minosykliini + atsitromysiini yhdessä.
Allaolevista kuvista näkyy MLO-bakteerien parasitoimat leukosyytit ja monosyytit (kuvat E. Wirostko et al., elektronimikroskooppikuvia).


Yksi varsin yleinen mykoplasma-infektio on mycoplasma pneumoniaen aiheuttama hengitystieinfektio, joka aiheuttaa erilaisia oireita aina keuhkoputkentulehdukseen ja keuhkokuumeeseen asti.
Mykobakteerit, niiden L-muodot ja syöpä
Mykobakteereihin kuuluu mm. tuberkuloosibakteeri, sekä atyyppiset mykobakteerit, jotka eivät tartu helposti ihmisestä toiseen, ja kaikki mykobakteerit ovat "haponkestäviä" (mikä erottaa ne monista muista bakteereista). Näin ollen ne eivät näy helposti tavanomaisessa Gramvärjäyksessä. Mykobakteereilla on myös omat L-muotonsa, eli voivat kadottaa solunseinänsä, jolloin niistä tulee osittain mykoplasman kaltaisia. Mykolihappo jota löytyy mykobakteerien solunseinästä tekee bakteereista kestäviä kaikenlaisia hyökkäyksiä vastaan. Atyyppisiä mykobakteereja löytyy luonnosta paljon, ja näitten bakteerien aiheuttamat taudit koskevat pääasiassa niitä joilla on joillakin tapaa heikentynyt immuunipuolustus, mutta jatkuva altistus atyyppisille mykobakteereille voi myös aiheuttaa lievempiä sairauksia terveille ihmisille.
Alan Cantwell on löytänyt haponkestäviä bakteereja useista eri syöpämuodoista (esim. eturauhassyövässä, rintasyövässä ja Hodgkinin lymfoomassa) ja joistakin taudeista; nämä bakteerit ovat kaikki luultavasti läheisesti mykobakteereihin liittyviä tuntemattomia lajeja. Mykobakteereja on löytynyt mm. seuraavista taudeista: Crohnin tauti, sarkoidoosi, ja skleroderma.
Mycobacterium avium paratuberculosis eli paratuberkuloosi on Crohnin taudin aiheuttaja ihmisissä, ja eläimissä se aiheuttaa Johnen taudin, joka on myös krooninen suolistosairaus. Sitä on myös löydetty ykköstyypin diabeteksessa, ja ärtyneen suolen oireyhtymässä. Sarkoidoosia taas aiheuttaa bakteeri, joka muistuttaa hyvin paljon tuberkuloosia aiheuttavaa bakteeria.
Allaolevassa kuvassa on tuberkuloosibakteerin L-muotoja (Michailova et al., pyöreät ja käärmeenmuotoiset), huomaa pieni koko

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Acid-fast
http://www.pubmedcentral.nih.gov/pagere ... ageindex=1
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2801045
Morphological variability and cell-wall deficiency in Mycobacterium tuberculosis heteroresistant strains.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16104639