Marshallin protokolla: motivaatio

[pgm]

Monissa kroonisissa taudeissa D-vitamiinin metaboliitit 25-D ja 1,25-D ovat epätasapainossa. Tämä tarkoittaa sitä että 25-D:tä konvertoituu liiaksi 1,25-D:ksi, jolloin 25-D on matala ja 1,25-D taas korkea. Yleensä todetaan että kroonisissa taudeissa on D-vitamiini taso matala, ja tällöin viitataan 25-D:n tasoon. Kuitenkaan 1,25-D:tä ei yleensä mitata, ja se on vielä tehtävä tietyllä tavalla jotta tulos olisi oikein.


Liian korkeat pitoisuudet 25-D:tä tai 1,25-D:tä ovat immunosuppressiivisia, eli lamaanuttavat immuunipuolustuksen.
Tämän vuoksi Marshallin protokollassa käytetään Benicar-nimistä lääkettä, joka alentaa näitä pitoisuuksia, ja saa immuunipuolustuksen jälleen toimimaan normaalisti.

Jotkut ovat yrittäneet soveltaa Marshallin protokollaa ilman Benicaria, mutta tämä ei yleensä toimi. Antibiootit yksinään eivät ole tarpeeksi tehokkaita, mikäli 1.25-D on korkea. Tämä sen vuoksi koska ne antibiootit joita käytetään Marshallin protokollassa eivät suoraan tapa bakteereja, vaan heikentävät niitä, ja silloin on immuunipuolustuksen vielä toimittava normaalisti jotta bakteerit sitten saataisiin lopulta tapettua. Tämän vuoksi Benicaria käytetään koko hoidon ajan päivittäin.


Antibiootit ja niitten annokset Marshallin protokollassa on valittu siten että ne ovat mahdollisimman tehokkaita. Protokolla on vaiheistettu, koska monen antibiootin käyttö heti yhtä aikaa hoidon alussa voi saada aikaan hengenvaarallisia reaktiota. Tämän vuoksi ei missään tapauksessa saa siirtyä vaiheeseen 2 tai 3 heti alussa.

Vaiheiden 1 ja 2 tarkoitus on alentaa bakteeri kuormaa niin paljon, että vaihe 3 ei aiheuta sietämättömiä Herx-reaktioita. Vaiheen 1 tarkoitus taas on opettaa tuntemaan ja hallitsemaan Herxheimer reaktiot, kun käytetään vain yhtä antibioottia, ja tämä vaihe kestää lyhyimmän ajan. Minosykliini, jota käytetään vaiheessa 1 on myös varsin turvallinen antibiootti ja sillä voi käyttäjä tehdä virheitäkin, joutumatta suuriin ongelmiin. Vaiheessa 2 tai 3 käytetty atsitromysiini taas ei ole yhtä salliva virheiden suhteen, sillä se pysyy mm. elimistössä varsin pitkän ajan.


Marshallin protokollassa käytetyt antibiootit kuuluvat tetrasykliineihin (minosykliini) ja makrolideihin (klindamysiini ja atsitromysiini), ja ovat kaikki bakteriostaattisia, eli eivät suoraan tapa bakteereja vaan heikentävät mm. niiden proteiinisynteesiä, jolloin ne tulevat heikoimmiksi immuunipuolustuksen hyökkäyksiä vastaan.

Tetrasykliineistä minosykliinin on todettu olevan paras, laajakirjoinen antibiootti, esim. doksisykliinin verrattuna. Makrolidit on taas valittu siten että niillä on kohteena sekä aerobisia että anaerobisia bakteereja.