Lääkärit eivät toistaiseksi hallitse antibioottien käyttöä ainakaan kroonisissa taudeissa. Antibioottien käyttö liian suurina annoksina on immunosuppressiivista (esim. tetrasykliinit, ja makrolidit). Tällöin olo voi tuntua paremmalta kun endotoksiineja ja porfyrioita ei vapaudu verenkiertoon ja aiheuta oireita. Mutta tavoitteena antibioottihoidolla on tappaa bakteereja, mikä aiheuttaa aina oireita. Lisäksi käytetään vääriä antibiootteja - esim. doksisykliini on tehoton antibiootti. Vielä voidaan todeta että yhden antibiootin käyttäminen on harvoin toimiva ratkaisu vaikeimmissa tapauksissa, koska yksi antibiootti ei ole tehokas kaikkia mahdollisia bakteereja (ja bakteerimuotoja) vastaan - ja usein lajeja löytyy monta kerralla. Sen lisäksi antibioottien annosta tulee vaihdella, eikä käyttää samaa annosta koko ajan - on parasta nostaa annosta hitaasti, alkaen pienillä annoksilla.
Beeta-laktaamit (esim. pensilliinit) ovat tehottomia solunseinättömiä bakteereja vastaan, ja itseasiassa nämä antibiootit saavat klassiset bakteerit muuntautumaan L-muotoihin.
Voidaan siis tiivistää asia niin, että lääkärit käyttävät
1) vääriä antibiootteja
2) liian suuria annoksia
3) liian tiheään otettuna
4) vain yhtä antibioottia kerralla
5) antibioottiannoksia, joita ei varioida
6) vihoviimeinen seikka, jota ei kyllä uskoisi: lääkärit saattavat määrätä kortisonia immuunipuolustusta lamauttamaan, antibiootin lisäksi!
Useimmat antibiootit eivät suoraan tapa bakteereja, vain häiritsevät niiden aineenvaihduntaa (bakteriostaattiset antibiootit). Näin ollen immuunipuolustusta tarvitaan kuitenkin eliminoimaan bakteereja, ja kortisonin samanaikainen käyttö mitätöisi antibiootin tehon. Näin ollen myös immunomodulaattorien käyttö on perusteltua, sillä oikein käytettynä ne voivat huomattavasti tehostaa antibioottien vaikutusta.
Fluorokinolonit ovat ryhmä antibiootteja, jotka ovat aiheuttaneet vakavia, pysyviä vammoja joillekin ihmisille. Fluorokinolonien uhrit ovat kokeneet erittäin voimakkaita immuunijärjestelmän reaktioita, jotka ovat saanet aikaan vaurioita elimistössä, esim. rustovaurioita, mutta monia muitakin vammoja on raportoitu. Fluorokinolonit ovat erityisen tehokkaita biofilmeissä asuvia bakteereja vastaan, ja tämän vuoksi nämä antibiootit voivat olla iso riski niille, joilla on laajempi Th1-infektio.
Jotta asiasta ei syntyisi mitään väärinkäsityksiä, huomautamme että nämä ohjeet pätevät vain solunseinättömien bakteerien tapauksessa (minkä muutenkin pitäisi olla selvää, kun puhutaan Marshallin protokollasta), eikä klassisten bakteerien tapauksessa. Koululääketiede ei edes virallisesti tunnusta että kroonisia sairauksia aiheuttavat tavalliset klassiset bakteerit jotka ovat muuntautuneita solunseinättömiin L-muotoihin elimistössä.
Lähteet:
http://www.bacteriality.com/2007/08/15/l-forms/
http://www.marshallprotocol.com/forum32/1154.html
http://www.marshallprotocol.com/forum37/4808.html
http://www.fluoroquinolones.org/
http://www.fqresearch.org/
http://www.fqvictims.org/