Foorumin FAQ

[pgm]

Tämä FAQ on pitkälti valmis (viimeksi päivitetty kesäkuussa 2016).

1. Miten aloitan?
Lue tämä FAQ kokonaisuudessaan, valitse sopiva hoitoprotokolla itsellesi oireiden perusteella (voit myös kysyä erikseen tästä), hanki tarvittavat , ja mahdollisesti lääkkeet ja rupea soveltamaan hoitoa. Vaihda myös pois kaikki amalgaamipaikkasi, jos niitä löytyy. Rekisteröidy, niin että voit lukea muiden edistymisraportteja, ja pidä itsekin päiväkirjaa edistymisestäsi, joilloin voit jakaa hyödyllistä tietoa muillekin, ja saada itsekin apua tarvittaessa.

2. Mikä aiheuttaa kroonisia sairauksia
Kroonisia sairauksia aiheuttavat solunsisäiset/biofilmeissä asuvat bakteerit/loiset ja niitä löytyy jokaisessa meistä. Niitä voidaan myös kutsua Th1-patogeeneiksi. Nämä patogeenit eivät usein käyttäydy kuten tavalliset patogeenit, eli eivät aiheuta akuutteja tulehduksia, vaan aiheuttavat matala-asteisen kroonisen tulehduksen. Tällä hetkellä on vahvaa näyttöä siitä että pelkästään yksi bakteeri on osallisena suurimmassa osassa kaikista kroonisista sairauksista, eli . Toinen vieläkin tärkeämpi patogeeni on , joka on solunsisäinen itiöeläin. On toki olemassa muitakin Th1-bakteereja kuten , bartonella, borrelia, helikobakteeri ja riketsiat, jotka voivat aiheuttaa kroonisia sairauksia, mutta ne ovat lähes aina toissijaisia klamydia-/toksoplasmainfektioon verrattuna. Tämä tarkoittaa sitä että jos sinulla on jokin muu infektio kuin keuhkoklamydia/toksoplasmoosi, sinulla on silti myös niitä.

Keuhkoklamydiasta ja mykobakteereista/mykoplasmoista löytyy eniten tutkimuksia ja ne ovatkin yleisimmät infektiot, jotka kattavat valtaosan kaikista kroonisista sairauksista. Valitettavasti toksoplasmasta ei löydy vieläkään runsaasti tutkimuksia, mutta se lienee vieläkin merkittävämpi infektio kuin edellämainitut. Sekainfektioita ei voi poissulkea, ja ovat todennäköisiä. Lisäksi joillakin klassisilla bakteereilla on L-muodot (erityisesti mykobakteereilla), jolloin ne ovat kadottaneet solunseinänsä, ja muistuttavat hyvin paljon mykoplasmoja.

3. Voitko antaa täydellisen listan siitä mitkä sairaudet tiedetään johtuvan Th1-patogeeneista?
Lista tulee tiedoista jotka on julkaistu , ja http://www.cpnhelp.org. Lista ei ole täydellinen.

ADHD/ADD, ALS, Alzheimerin tauti, Anorexia Nervosa, Aspergerin syndrooma, Astma, Autismi, , Bulimia, , Crohnin tauti, Dementia, Diabetes tyyppi I, , Diabetes insipidus, Epilepsia, Fibromyalgia, Hiiva, Interstiaalinen kystiitti, Kaksisuuntainen mielialahäiriö, Keliakia, Kilpirauhasen /liikatoiminta, Krooninen koliitti, Levottomat jalat, , Mania, , Menieren tauti, , Migreeni, Morgellonin tauti, , Munuaiskivet, Myasthenia gravis, Neuropatiat, , , Pakko-oireinen häiriö, Paniikkihäiriö, Parkinsonin tauti, , Psoriaasi, Raynaudin tauti, Refluksitauti, Reiterin tauti, , , , Sinuiitti, , Skitsofrenia, Skleroderma, Spondylartriitti, , Uveiitti, Vertigo, Vuodenaikamasennus, .

Klikkaamalla linkkejä, pääset kertomukseen, jossa linkin alla oleva sairaus on parantunut, tai ainakin suuresti helpottunut. Huomaa, että kaikissa paranemistarinoissa tarina ei yleensä ole loppunut, vaan paraneminen jatkuu vielä kertomuksen jälkeenkin.

4. Minulla ei voi olla keuhkoklamydiatartuntaa, koska minulla ei ole mitään keuhko-oireita, astmaa tms.
Tämä on tyypillinen virheellinen käsitys. Keuhkoklamydiatartuntaa ei voi yleensä edes huomata, koska se on usein oireeton ja periytyy. Mikäli saa keuhkoklamydiatartunnan keuhkojen kautta uudelleen, se voi aiheuttaa sitkeää yskää, joka paranee muutamassa viikossa, mutta bakteeri siirtyy muuhun osaan elimistöä tämän jälkeen ja jää piileväksi infektioksi.

5. Miksi lääketiede on niin huonoa?
Lääkärit ja lääketiede kiistävät edelleen että monet näistä bakteereista aiheuttavat kroonisia sairauksia, joten emme voi tehdä muuta kuin sanoa, että tiedot tässä foorumissa menevät usein sen edelle mitä lääkärit tietävät asiasta. Jos kuitenkin luulet että terveytesi on paremmassa käsissä lääkärin käsissä, olet väärässä. Suurin osa lääkkeistä, mitä Suomessa on tällä hetkellä käytössä (4000+), käytetään oireiden lievittämiseen, ja niillä on haittavaikutuksia, eikä kukaan koskaan parane niillä. Välttämättömiä lääkkeitä on kaiken kaikkiaan hyvin vähän.

Lääketiede on bisnestä, ja lääkkeillä ei voi parantua kroonisista sairauksista, sillä tavalla kuin niitä käytetään yleisesti. Syy siihen miksi lääketiede ylläpitää tavattoman huonoa tasoa on ettei niitä hoitoja tutkita, joissa käytetään halpoja lääkkeitä/lisäravinteita. Näin voidaan aina sanoa ettei näitä vaihtoehtoisia hoitoja voi käyttää, kun niitä ei olla tutkittu tarpeeksi. Kun kysytään voidaanko niitä sitten tutkia, niin vastaus on kuitenkin ei (koska ne eivät ole tuottoisia).

6. Mitä parantavia hoitoja sitten suositellaan?
Hoidot jotka suositellaan tässä foorumissa ovat Marshallin protokolla (MP), CAP (Combined Antibiotics Protocol), ja ALA/DMSA protokolla. Näitä hoitoja voi olla vaikeaa toteuttaa Suomessa (paitsi ALA/DMSA), eikä pidä odottaa että lääkärisi tietää tai suostuu näitä protokollia soveltamaan. Tuleen ei kuitenkaan pidä jäädä makaamaan. Monet ulkomailla asuvat ovat myös joutuneet taistelemaan asian kanssa, ja niin joudut sinäkin. Kuitenkin, nämä ovat ainoat hyvin tunnetut parantavat hoidot maailmassa tällä hetkellä.

7. Mikä hoito sopii minulle (MP, CAP, ALA/DMSA)?
Hoidot eroavat huomattavasti toisistaan. Hoitovasteeltaan järjestys on seuraava: MP -> CAP -> ALA/DMSA. MP:llä on lähes 100% hoitovaste, CAPilla alhaisempi, ja ALA/DMSAlla todennäköisesti alhaisin, kun puhutaan kroonisista sairauksista (mikä tahansa sairaus käy).

Kokeile ensin ALA/DMSA:lla, sillä se on helpoin protokolla, jota kaikki voivat käyttää, sillä se ei sisällä reseptilääkkeitä (DMSA ei ole välttämätön, joskin voi olla hyödyllinen).

sopii parhaiten aggressiivisiin tulehduksellisiin sairauksiin, joissa paranemisen kanssa on kiirettä (esim. sarkoidoosi, MS-tauti, borrelioosi, Crohnin tauti ja reumasairaudet), ettei uusia vaurioita enää syntyisi. MP on hyvä myös sen takia, että sillä hoidolla käytetään anti-inflammatorista angiotensiinin salpaajaa, joka parantaa antibioottien hoitovastetta. MP:n haittapuoliin kuuluu taas se, että hoito on aika rankkaa, ja lopettajia on jonkin verran. Muihin MP:n etuihin voidaan lukea se että antibiootteja kuluu todella vähän verrattuna CAPiin, haittapuolena taas että angiotensiinin salpaajaa kuluu taas todella paljon. MP sopii periaatteessa kaikkiin kroonisiin sairauksiin, ja onnistumisia löytyy kaikilta alueilta, mutta erityisesti borrelioosin ja mykobakteeri/mykoplasmatautien hoidossa mikään muu protokolla ei ole antanut yhtä hyviä tuloksia.

on lempeämpi, mutta ei ole hoitovasteeltaan yhtä hyvä kuin MP. Se on kuitenkin yksinkertainen protokolla verrattuna Marshallin protokollaan, mikä on etu. Jotkut harvat ovat lopettaneet hoidon kesken, koska antibiootit eivät enää edesauta paranemista (tai aiheuta oireita), vaikka sairaus ei ole kuitenkaan parantunut. CAP protokollaa ollaan käytetty mm. MS-tautiin, krooniseen väsymysoireyhtymään, ja fibromyalgian hoitoon, ja tulokset ovat olleet aika hyviä. Yleensä tahti on ollut hitaampaa kuin MP:llä, ja onnistumistarinoita ei vielä ole ehtinyt kertyä kovinkaan montaa.

on pääasiassa tarkoitettu amalgaamisairaudesta kärsiville, mutta toimii myös niille joilla ei ole mitään amalgaameja ole ollut. Hyvän hoitovasteen antavat yleensä masennus, paniikkihäiriö, ADD/ADHD, ja muut mielenterveydelliset sairaudet, mutta myös MS-tauti, krooninen väsymysoireyhtymä, ja kilpirauhassairaudet voivat antaa hyvän hoitovasteen.

on käytetty borrelioosin hoitoon. Tämä on kokeellinen protokolla, josta ei ole toistaiseksi olemassa paljon hoitokokemuksia.

on syöpään tarkoitettu hoito. Onnistumisia on jo tullut seuraavien syöpien osalta: suolistosyöpä + metastaasi maksassa, aivokasvain, lymfooma, ja munuaissyöpä. Huomaa: syövät eivät ole riippumattomia Th1-sairauksista, joten syöpähoidon jatkoksi täytyy myös solunsisäiset bakteerit puhdistaa joillakin yllämainituilla protokollilla, jotta paraneminen olisi täydellistä. Muuten voivat syövät helposti uusiintua.

on syöpään tarkoitettu hoito. Onnistumisia on tullut joidenkin vaikeidenkin syöpien osalta, esim. haimasyöpä.

8. Marshallin protokollan antibioottiannokset ovat naurettavan pieniä, jopa 1/10 normaalista, oletan ettei protokolla voi toimia tällaisilla "homeopaattisilla annoksilla"?
Olmesartaanin käyttäminen 6-8 tunnnin välein vahvistaa antibioottien tehoja todella paljon sen immunomodulatorisen vaikutuksen vuoksi. On todella suuri riski ottaa normaaleja annoksia heti, jos samalla ottaa olmesartaania, mutta vain sen vuoksi että immuunijärjestelmän reaktiot voivat olla vaarallisen voimakkaita.

9. Miten hankin tarvittavat antibiootit/hoitavan lääkärin?
Suomessa ei voi tällä hetkellä saada mitään järkeviä antibioottihoitoja, joten tuhlaat aikaasi, jos menet jonkin infektiolääkärin puheille. Marshallin protokollasta voi kysyä MP-lääkärien yhteystietoja EU-alueelta . Rekisteröidy (muista myös antaa sähköpostiosoitteesi, että sinulle voidaan vastata), laita haluamasi maa/maat viestiin, ja lähetä viesti. Lähimmät maat, joista voi saada lääkärin, joka määrää lääkkeet MP-hoidolle löytyy Saksasta/Norjasta. Tällöin saattaa riittää kertavierailu, ja saat tarvittavat lääkemääräykset postitse. Vaihtoehtoisesti voit itse yrittää antibiootit nettiapteekista ilman reseptiä EU-alueen sisäpuolelta laillisesta nettiapteekista (vain max. 3kk:n lääkkeet kerrallaan).

10. Pitääkö minulla olla jokin diagnoosi tai sairaus että näistä hoidoista olisi hyötyä?
Ei. Solunsisäisten patogeenien aiheuttamat sairaudet voivat olla niin lieviä, tai sellaisia, ettei tunne itseään edes sairaaksi. Latentit klamydia/toksoplasmoosi-infektiot ovat luonteeltaan tällaisia.

11. Miten kauan täydellinen paraneminen kestää?
Olipa krooninen sairaus mikä tahansa, niin kukaan ei juuri ole tähän mennessä parantunut täydellisesti edes parissa vuodessa. Yleensä voidaan sanoa että täydelliseen paranemiseen kuluu 3-5 vuotta, tai enemmän, mutta monet saavat jo parissa vuodessa suurimman osan terveydestään takaisin.

Pahimpia sairauksia paranemisen keston suhteen näyttää olevan krooninen väsymysoireyhtymä, siis yleensä ne henkilöt jotka ovat myös fyysisesti uupuneita ja väsyneitä koko ajan, ja elävät aivosumun keskellä. Lääketieteelliset diagnoosit eivät ole kovinkaan tarkkoja, joten mitään ei voi sanoa pelkästään diagnoosin perusteella, esim. krooninen väsymysoireyhtymä saattaa jäädä diagnosoimatta, ja siihen voi liittyä useita oheissairauksia, jotka kyllä huomataan. Helpoimpia tapauksia lienevät lievät mielenterveydelliset ongelmat (joita ei edes sairauksiksi kutsuta), kuten lievä masennus tai ujous, johon ei liity mitään muita sairauksia, ja nämä voivat parantua jopa vuodessa/parissa täysin.

12. Mitä komplikaatioita/sivuvaikutuksia on odotettavissa parantavista hoidoista?
Koska kyse on pohjimmiltaan bakteeri- tai loissairauksista, niin nämä eivät kuole oireetta. Onnistunut hoito aiheuttaa käytännössä kaikille, joilla on jokin krooninen sairaus, Herxheimer-reaktiota (Herx), tai immuunijärjestelmän reaktioita, jotka voivat vaihdella voimakkuudeltaan mitättömistä erittäin voimakkaisiin oireiisin, riippuen siitä miten paljon bakteereja kuolee kerralla, tai miten paljon bakteereja on elimistössä. Tyypillisiä oireita ovat flunssankaltaiset oireet, voimakas väsymys, vilunväristykset, aivosumu ("sumupäisyys"), joskus matalaa kuumetta, ja kipua missä tahansa elimistössä. Ainakin niillä, joilla on mt. ongelmia, tähän liittyy usein myös neurologisia Herxejä, kuten ahdistusta, epätodellisuuden tunnetta, huimausta, maniaa, masennusta, yms. Myös nämä reaktiot ovat todiste siitä että tosiaan jotain patogeeneja kuolee.

13. Olen soveltanut tässä FAQ:ssa olevaa yhtä protokollaa, mutta vointini on vain pahentunut/fatiikki ja aivosumu ovat lisääntyneet kuukausien mittaan, mistä tämä johtuu?
Olet todennäköisesti edennyt liian nopeasti, eli ottanut liian paljon antibiootteja / ALAaa liian nopeassa tahdissa, ja/tai et ole harrastanut detoksifikaatiota riittävästi/lainkaan. Elimistöön kertyy Herxheimer-reaktioiden ja mikrobikuolemien yhteydessä myrkyllisiä proteiineja kudoksiin (amyloidia), joita elimistö ei välttämättä ehdi puhdistaa pois riittävässä tahdissa. Käytä riittäviä määriä kelaattoreita, kuten DMSA:ta, tai tiettyjä ravintolisiä (pantoteenihappo + molybdeeni) joiden tiedetään auttavan detoksifikaatiossa. On myös järkevää keskeyttää hoito tilapäisesti, ja keskittyä ainoastaan detoksifiointiin muutaman viikon/kuukauden, mikäli näitä ongelmia esiintyy, ja toistaa tämä tarvittaessa.

14. Voinko saada kaksoisokkotutkimuksia, tai tutkimuksia siitä että nämä hoidot tosiaan toimivat?
Et. Lääketiede ei näytä olevan kiinnostunut parantavista hoidoista, joten mitään virallisia tutkimuksia pyynnöistä huolimatta ei olla vieläkään tehty. Kaksoisokkotutkimukset eivät edes olisi mielekkäitä, sillä em. Herxheimer-reaktiot paljastaisivat heti jos hoito olisi väärä. Herxheimer-reaktiot ovat sellaisia, että niitä ei voi aiheuttaa pelkillä lumevalmisteilla. Kyseessä on sama asia kuin että esim. tuberkuloosia hoidettaisiin lumelääkkeillä, asia paljastuisi melko nopeasti.

Tuloksia löytää sillä tavalla että lukee esim. muiden päiväkirjoja, tai paranemiskertomuksia jotka löytyvät tästä foorumista. Jotkin sairaudet, kuten diabetes, ja reumataudit voidaan todentaa parannetuiksi verikokeilla, ja tällaista on tapahtunut yleisesti. Muuten, on olemassa muutamia arvioita näistä hoidosta: Marshallin protokollasta on kuitenkin julkaistu 6th Autoimmunity congressissa tuloksia 100 potilaan joukosta, joilla oli erilaisia autoimmuunisairauksia. Tuloksena oli, että 81% potilaista kokivat oireidensa jatkuvasti paranevan 18-53 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta (ei siis mitään tilapäistä paranemista, joka voisi olla pelkkä remissio). ALA/DMSA:sta on olemassa lääkäri Jay Nielsenin arvio 200 potilaan joukosta; hoito toimi noin 70% tapauksissa, ja kyseessä oli autoimmuunisairauksia (esim. MS-tauti ja SLE) ja muita.

15. Mutta kortisoni tai lääke X paransi minut muutamassa kuukaudessa, eikö tämä ole ristiriitaista?
Ei ole. Useimmat lääkkeet joita käytetään kroonisten sairauksien hoitoon ovat immunosuppressiivisia. Se tarkoittaa että ne lamaavat osittain immuunipuolustuksen, jolloin immuunipuolustuksen aiheuttama tulehdus voi helpottaa. Nämä lääkkeet eivät kuitenkaan paranna ketään, ja oireet palaavat usein myöhemmin kun lääkkeen lopettaa. Sen lisäksi bakteerit/loiset todennäköisesti leviävät vieläkin nopeammin kun immuunipuolustus ajetaan osittain alas.

16. Olen ollut usein antibioottikuureilla akuuttien tulehduksien vuoksi, enkä ole kokenut mitään Herxheimer-reaktioita, mistä tämä johtuu?
Vain tietyt antibiootit ovat tehokkaita solunsisäisiä patogeeneja vastaan, ja yhden antibiootin käyttäminen kerrallaan ei ole tehokasta, tai riittävää. Yleensä antibioottikuurit ovat myös ihan liian lyhyitä, edes parin kuukauden kuuri ei riitä pitkälle, kun puhutaan kroonisista sairauksista. Tetrasykliinejä, ja joitakin muita antibiootteja käytetään usein niiden palliatiivisen efektin vuoksi, koska ovat anti-inflammatorisia. Näin käytettynä antibiootit eivät voi parantaa kroonista sairautta, vaan onnistuneeseen hoitoon liittyy aina Herxheimer-reaktioita.
Yhteenveto: Vaikka toisin voisi luulla, pelkät antibiootit eivät aina riitä aiheuttamaan Herxheimer-reaktioita, vaikka patogeeneja olisikin paljon elimistössä.

17. Voivatko onnettomuudet ja loukkaantumiset laukaista kroonisen sairauden?
Kyllä, ehdottomasti. Olemme kuulleet henkilöistä, jotka ovat saaneet lihasvammoja auto-onnettomuuksissa, joista on seurannut fibromyalgiaa ja mielenterveydellisiä ongelmia, jotka eivät koskaan ole parantuneet. Päävammat ovat voineet laukaista Alzheimerin taudin tai borrelioosin. Syy tähän on se, että solunsisäiset mikrobit voivat asua immuunipuolustuksen solujen sisällä, jolloin ne leviävät todella nopeasti kun saa vamman, koska immuunipuolustuksen solut osallistuvat korjausprosessiin, ja levittävät mikrobeja ympäriinsä tällä tavalla.

18. Olet puhunut bakteereista, mikä on viruksien osuus kroonisissa sairauksissa, niitäkin on tutkittu paljon kroonisten sairauksien aiheuttajina?
Marshallin protokollassa käytetään vain antibiootteja, kuten myöskin CAPissa, ja ne ovat parantaneet käytännössä kaikenlaisia kroonisia sairauksia. Antiviraalit ovat sekä kalliita, eivätkä rutiininomaisesti paranna ketään kroonisista sairauksista. Jopa AIDSiin sopii Marshallin protokolla todennäköisesti paremmin kuin antiviraalit, koska allaoleva syy ei johdu viruksista. Viruksia on myös helpompi havaita kuin solunsisäisiä mikrobeja, joten on luonnollista että viruksista raportoidaan enemmän. Ne ovat kuitenkin vain lisäinfektioita, jotka poistuvat kun allaoleva infektio poistuu. Virukset voivat olla myös autoimmuunisairauksien laukaisija, mutta eivät yksinään niitä aiheuta.

19. Entä solunsisäiset loiset, niihinkin tepsii antibiootit?
Hyvä kysymys. Vaikuttaa siltä että solunsisäiset loiset kuten toksoplasma, ovat erittäin merkittäviä kroonisten tautien aiheuttajia, ja ne ovat kooltaankin sen verran isoja, että oireiden suhteen tuntuu uskottavammalta että die-off reaktiot tulevat tästä suunnasta.

20. Kannattaako vasta-aine testejä tai PCR-testejä otattaa että selviäisi mikä patogeeni on kyseessä?
Lyhyt vastaus: ei yleensä kannata, mutta lue myös pidempi vastaus.

Pitkä vastaus: vasta-aine testit ovat hyvin epäluotettavia, eivätkä oikeastaan takaa mitään. Lisäksi tuloksia voidaan lääkärien toimesta tulkita sopivasti, ettei mitään ongelmia ole. PCR-testit ovat luotettavampia, mutta nekään eivät aina paljasta solunsisäisiä mikrobeja. Esimerkiksi Marshallin protokollalla ei suositella mitään mikrobitestejä, pelkkä 25-D, ja 1,25-D tasot kertovat onko kysesssä Th1-sairaus. CAP protokollalla ei myöskään suositella mitään klamydia vasta-ainetestejä. Paljon enemmän kertoo se, mitä reaktioita tulee antibioottikuurista tai muista (ns. therapeutic probe).

Millään testeillä ei voi myöskään päätellä miten raskas patogeenikuorma on, sekin selviää parhaiten kokeilemalla antibiootteja tai muita; raskaat reaktiot puhuvat raskaasta bakteerikuormasta. Se, että reaktioita ei tule aluksi lainkaan, ei kuitenkaan välttämättä kerro siitä, ettei mikrobeja olisi paljoakaan.

Muista, että akuutit infektiot kuten esim. keuhkokuume, virtsatietulehdus, ja korvatulehdus ovat erilaisia kuin krooniset infektiot, ja näihin purevat yleensä lääkärien määrämät lyhyet antibioottikuurit (mutta varo fluorokinoloniantibiootteja).

21. Mikä on raskasmetallimyrkytysten osuus kroonisissa sairauksissa?
Raskasmetallien osuus kroonisissa sairauksissa on merkittävä lähinnä sen vuoksi että raskasmetallit ovat pienissäkin määrin immunosuppressiivisia. Vaikka jotkut väittävät että elohopea itsessään aiheuttaa oireita, tämä ei yleensä pidä paikkaansa.