Muutamia kommentteja lääketieteestä muilta lääkäreiltä

[pgm]

Monilla on ruusuinen kuvitelma lääkäreiden pätevyydestä ja lääketieteestä yleensä. Luettuasi tämän kirjoituksen, tulet ehkä toisiin ajatuksiin. Jotkut rehellisemmät lääkärit ovat tyytymättömiä lääketieteessä vallitsevaan epärehellisyyteen. Tässä on muutamia poimintoja siitä mitä jotkut lääkärit ovat kommentoineet.

Burt Berkson (M.D., Ph.D.) toteaa, ettei sellaisille hoidoille ole kysyntää jotka eivät tuota tarpeeksi rahaa lääkeyhtiöille . Niinpä halvatkin hoidot, joilla saa aikaan erinomaisia tuloksia jäävät tutkimatta, eikä niitä ole juuri saatavilla. Burt Berksonin syöpähoito, johon kuuluu LDN + alfalipoiinihappo ei myöskään ole kelvannut kenellekään, siitäkin huolimatta vaikka tulokset ovat olleet erinomaisia, ja että jotkut parantumattomiksi julistetut tapaukset paranivat (esim. haimasyöpä, joka on vaikea pala nykylääketieteelle). Burt Berksonin mielestä lääkärit koulutetaan militaristisesti - heidän ei tule kyseenalaistaa mitä heidän esimiehensä sanovat.
Berkson sanoo myös:
"Tri. Bartter ja minä julkaisimme tutkimuksen alfalipoiinihaposta, jossa mainittiin että 75/79 ihmistä paranivat terminaalivaiheen maksasairaudestaan vain suonensisäisellä alfalipoiinihappohoidolla. Ei ollut mitään kiinnostusta USAssa, lähes ei yhtään mitään. Ongelma on se, ettei kukaan ole keksinyt miten tästä hoidosta voisi tehdä isoa rahaa. Joten vaikka tämä onkin tehokas hoito, se on hävitty ponnistus yrityksille tukea tätä hoitoa."

Antti Heikkilä (M.D., ortopedi) kirjoittaa blogissaan seuraavaa:
"Yliopisto opettaa diagnoosinteon ja lääketeollisuus hoidon. Hoito päntätään oppilaiden päähän viinaillallisilla, joita jokainen tehdas järjestää kukin vuorollaan. Ei ole siis ihme, jos saat aina pillerin käteen, kun menet valittamaan vaivojasi. Muita hoitoja ei tutkita, koska niistä ei kukaan tee voittoa. Suomessa, kuten ei muuallakaan ole tehty vuosikymmeniin mitään oleellisia keksintöjä lääketieteen alalla. Ainoastaan entisen lääkkeen molekyylirakennetta muutetaan hieman patentin rauettua ja uudella molekyylillä on yleensä vähintään nelinkertainen hinta entiseen verrattuna. Kostean koulutusillallisen jälkeen lääkärit sitten uskovat uuden lääkkeen olevan entistä parempi ja määräävät niitä sitten potilaille voidakseen esittää seuraavansa aikaansa."

Janne Leinonen (M.D., neurologi) kertoo että lääkärit sen paremmin kuin potilaatkaan eivät voi saada riippumatonta tietoa sairauksista ja lääkityksestä, koska lääketeollisuus tuottaa tällä hetkellä suurimman osan lääketieteellisistä tutkimuksista. Hän jatkaa:

"Lääketeollisuuden toteuttamat tutkimukset palvelevat tietysti teollisuuden omia intressejä. Teollisuus määrää mitä tutkitaan ja miten tutkitaan. Lääketeollisuus päättää tutkittavat aihealueet, suunnittelee tutkimusten sisällön ja vastaa käytännön toteutuksesta. Teollisuus valitsee työn toteuttavat tutkimuslaitokset ja tutkijat, se vastaa tulosten analysoinnista ja omaa oikeudet pidättää tutkimustulosten julkaisemisen, jos tuotettu tieto ei ole sille itselleen mieleistä, kuvailee neurologi lääketutkimusten karua arkea."

Julian Whitaker (M.D.) kertoo:
"Kun opiskelin lääketiedettä 1960-luvun keskellä, olin vakuuttunut siitä, että lääketiede oli puhdasta. Olin vakuuttunut että tämä ammattikunta, ja kaikki ne jotka liittyivät siihen olivat vilpittömästi kiinnostuneita lievittämään oireita ja sairauksia. Olin vakuuttunut siitä että myös vaihtoehtoisia hoitoja tutkittaisiin puolueettomasti, ja että ne otettaisiin käyttöön, jos ne osoittautuisivat hyödyllisiksi. Olin ylpeä valitsemastani ammatista.

Tänään, 30 vuotta myöhemmin häpeän tätä ammattikuntaa. Tajuan nyt että suurin osa lääkäreistä, erityisesti niillä joilla on enemmän valtaa ja auktoriteettia, ei ole aikomustakaan tutkia muita terapioita, kuin niitä jotka tulevat lääkeyhtiöiltä. Tosiasiassa, niin makaaberilta kuin se kuulostaakin, monet lääkärit antavat mieluummin potilaansa kuolla, kuin pelastavat heidät epäkonventionaalisilla menetelmillä. Tämä fakta on itsestään selvä."

Alan Cantwell (M.D., dermatologi) sanoo, ettei kukaan ollut kiinnostunut hänen syöpälöydöistään, ei edes hänen oma lääkäriveljensä. Hän jatkaa seuraavasti:
"30 vuoden aikana lääkärinä ja tutkijana en ole koskaan onnistunut vakuuttamaan ketään lääkäriä, en yhtä ainuttakaan, että bakteerit voisivat aiheuttaa syöpää. Patologit, dermatologit, infektiotautien erikoislääkärit, onkologit, virologit, mikrobiologit, ja kaikki muut tutkijat, ovat sivuuttaneet vuosisadan verran syöpätutkimusta, joka osoittaa syöpämikrobeihin. He ovat kollektiivisesti pettäneet meidät."

"Mielestäni syövän hoito tulee pysymään surkeana, kunnes tiede- ja syöpähoitoyhteisöt tunnistavat nämä bakteerit syövän aiheuttajina. Vain tällä tavalla voidaan kehittää parempia hoitoja, jotka itseasiassa ovat erityisesti suunnattuja näitten L-muotojen kerääntymistä vastaan, tai jotka ovat suunnattuja immuunipuolustuksen vahvistamiseen, tai molempia."

Uffe Ravnskov (M.D., Ph.D.) kertoo lääketieteen epärehellisyydestä seuraavaa :
"Vuonna 1977 havaitsin että yksi kollegoistani oli väärentänyt osan väitöskirjastaan. Ilmiantajia paheksutaan akateemisessa maailmassa. Joten sen sijaan että tämä epärehellinen tutkija erotettiin, minun tutkimukseni kyseenalaistettiin. Lopulta esimieheni vastarinta tuntui sietämättömältä, ja päätin jatkaa pitämällä yksityisvastaanottoa vuonna 1979. Kohta koin uskomattoman vapauden tunteen ajattelussa ja kirjoittamisessa. Kun olet osa akateemista maailmaa, ainakin niin kauan kun olet alamainen, sinun on seurattava valtavirtaa, otettava muiden tutkijoiden näkökulmat huomioon, ja oltava varovainen ettet kyseenalaista mitään ajatuksia tai tuloksia, mikäli ne tulevat arvovaltaisilta tahoilta. Lääketiede ei ole näyttöön perustuvaa, vaan eminenssiin (auktoriteettiin) perustuvaa. Mielestäni julkaisuni ovat olleet paljon parempia verrattuna yliopistourani aikana tehtyihin."

"Kun kolesterolikampanja esiteltiin Ruotsissa 80-luvun lopulla, yllätyin tavattomasti. Olin seurannut tieteellistä kirjallisuutta kolesterolista ja sepelvaltimotaudista vuosikaudet, mutta mieleeni ei tullut yhtään tutkimusta, joka olisi osoittanut että korkea kolesteroli on vaaraksi sydämelle tai verisuonille, tai että jokin ravintorasva on terveellisempää tai haitallisempaa kuin toinen."

"Kun aloin analysoimaan tieteellisiä julkaisuja, jotka väittivät tukevansa kolesterolikampanjaa, huomasin että tutkijat systemaattisesti sivuuttivat kaiken ristiriitaisen näytön, tai vieläkin pahemmin, he siteerasivat näitä tutkimuksia ikään kuin ne tukisivat heidän väitteitään. Yhdessä katsauksessa osoitin lukemattomia esimerkkejä tällaisesta väärästä menettelystä. Mutta kukaan ei reagoinut. Tapa, jolla vakiintuneet tutkijat tällä alalla kohtelevat vastustajiaan on yksinkertaisesti sivuuttamalla heidät. Tämä menetelmä on hyvin tehokas. Koska mitään arvovaltaisia kommentteja ei julkaista, kuka tahansa joka sattuu lukemaan kritiikkiä, voi tulkita tämän vastuuttomien friikkien kirjoituksiksi, jotka ovat löytäneet muutamaan ristiriitaisen tutkimuksen joita vastaan löytyy valtava vuori vertaisarvioituja tutkimuksia. Harvat lääkärit kyseenalaistavat mitä ovat oppineet yliopistossa, ja tällä alueella heidän uskomuksensa väärään kolesterolihypoteesiin vahvistetaan jatkuvasti väitöksen jälkeisellä koulutuksella, koska valtiot kaikkialla maailmassa luulevat säästävänsä rahaa antamalla tämän tehtävän lääkeyhtiöille.

Lähteet:
[1] Honest medicine, Burt Berksonin haastattelu. http://www.honestmedicine.com/2009/03/b ... iew-t.html
[2] Glasgow LDN Conference 2009. http://glasgowldn2009.com/2009/04/ldn-c ... ce-video3/
[3] Glasgow LDN Conference 2009. http://glasgowldn2009.com/2009/04/ldn-c ... on-video4/
[4] Antti Heikkilän blogi. http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=132
[5] MTV3 (45 min). http://www.mtv3.fi/cmp_suomi24_feed_uut ... /11/999088
[6] Esipuhe Alpha-lipoic acid Breakthrough kirjassa. http://www.explorepub.com/articles/sheldon2_11_1.html
[7] Alan Cantwellin haastattelu. viewtopic.php?f=3&t=68#p649
[8] Uffe Ravnskovin haastattelu. http://www.healthmyths.net/interview_view.php?id=5
[9] Uffe Ravnskov. Quotation Bias in Reviews of the Diet-Heart Idea, J. Clin. Epidemiol. 48(5) pp. 713-719, 1995.