Huopaaminen ja soutaminen on tyypillistä lääketieteelle kun puhutaan ravintolisätutkimuksista, ja C-vitamiinihoito syöpään on yksi esimerkki, miten viivytystaistelua ravintolisiä vastaan käydään kyseenalaisin keinoin. Jo 60-luvulla testattiin suonensisäistä C-vitamiinihoitoa syöpään, ja todettiin että hoito ainakin pidensi monen potilaan elinikää, kun tavanomaiset hoidot eivät tuottaneet tuloksia. Se osoittautui myöskin hyödylliseksi lisähoitona. Myös kuuluisa, kaksinkertainen nobelisti ja biokemisti Linus Pauling kokeili suonensisäistä C-vitamiinihoitoa, ja kirjoitti siitä tutkimuksia 70-luvulla.
Lääketieteeseen kuuluu kuitenkin se periaate, että halpoja ravintolisiä ei mielellään pidä käyttää mihinkään vaikka toimivatkin hyvin, koska se ei ole tuottavaa, ja sotkee lääkemarkkinoita. Niinpä voidaan myös tehdä ns. huijaustutkimuksia, joita joku arvovaltainen klinikka, tai kuuluisa professori tekee, jos jotkut ravintolisät rupeavat tuntumaan liian houkuttelevilta tutkimusten valossa. Tämän kaavan mukaan C-vitamiinista tehtiin pari arvovaltaista laajempaa kaksoisokkotutkimusta, jotka 10 gramman päiväannoksella eivät osoittaneet mitään hyötyä syövän hoidossa. Mutta kaikkia tärkeitä yksityiskohtia ei paljastettu, mitä tutkimuksessa tarkalleen tehtiin. Myöhemmin kävikin ilmi että näissä huijaustutkimuksissa ei käytetty suonensisäistä C-vitamiinia, vaan pelkästään suun kautta otettua C-vitamiinia. Sen sijaan Paulingin ja muiden tutkimuksissa käytettiin myös suonensisäistä hoitoa. Sinä aikana ei kuitenkaan vielä tiedetty miten paljon nämä C-vitamiinin antotavat eroavat toisistaan, koska ei osattu mitata C-vitamiinin plasmapitoisuuksia luotettavasti. Joten eroavaisuudet näissä tutkimustuloksissa jäivät paljolti spekulaatioiden varaan pitkän ajan, mutta Pauling itse epäili että noissa huijaustutkimuksissa oli paljon hämärää.
Tämä asia selvisi kuitenkin myöhemmin 90-luvulla. Osoittautui että suun kautta otettuna, C-vitamiinin plasmapitoisuudet jäävät noin 70-220 µmol/L:a, vaikka sitä ottaisikin todella paljon. Sen sijaan suonensisäinen C-vitamiini antaa jo 1.25 g annoksella 1000 µmol/L, 5-10 g annoksella 5000 µmol/L, ja 50-100 g annoksella noin 14000 µmol/L. Näitä korkeampia pitoisuuksia tarvitaan, sillä C-vitamiini on sytotoksinen syöpäsoluille vasta noin pitoisuuksina 1000 µmol/L -mutta ei terveille soluille-, mitä ei voi saavuttaa suun kautta otettuna. Näin ollen ei ole ihme että nuo kaksi huijaustutkimusta eivät tuottaneet mitään hyviä tuloksia.
Kun tämä asia nyt selvisi ollaan taas uudestaan jonkin verran kiinnostuttu C-vitamiinista syövän hoidossa, mutta tietysti tämä huopaaminen ja soutaminen on lähes loputonta, koska ainahan voidaan keksiä joitakin muita syitä siihen miksi sitä ei voi käyttää. Esimerkiksi voidaan olla tutkimatta koko asiaa.
Lähteet:
Supplemental ascorbate in the supportive treatment of cancer: Prolongation of survival times in terminal human cancer
http://www.pnas.org/content/73/10/3685.abstractIntravenously administered vitamin C as cancer therapy: three cases
http://www.cmaj.ca/cgi/content/full/174/7/937New insights into the physiology and pharmacology of vitamin C
http://www.cmaj.ca/cgi/content/full/164/3/353High-dose vitamin C versus placebo in the treatment of patients with advanced cancer who have had no prior
chemotherapy. A randomized double-blind comparison
http://content.nejm.org/cgi/content/abstract/312/3/137Failure of high-dose vitamin C (ascorbic acid) therapy to benefit patients with advanced cancer. A controlled trial.
http://content.nejm.org/cgi/content/abstract/301/13/687