D-vitamiinista

[sinuiitti]

Mielenkiintoinen artikkeli Tri Toloselta:

http://www.biovita.fi/uusi/news.php?lang=fi&id=1275

D-vitamiiniin suhtautuminen on kovin ristiriitaista.

[pgm]

Olen kyllä tietoinen näistä tutkimuksista, mutta niissä on eräs perustavanlaatuinen virhe. Seuranta-aika ei ole ollut tarpeeksi pitkä D-vitamiinin haittojen toteamiseksi. Hyödythän tulevat nopeasti esiin; D-vitamiini on sekosteroidi, siis eräänlainen steroidi, ja kaikilla steroideilla, kuten kortisonilla on vahvoja vaikutuksia luonnollisen immuniteetiin (innate immunity) toimintaan.

Mutta kun oli flunssasta ja D-vitamiinista kyse, niin sehän ei ole krooninen sairaus, enemmänkin akuutti, jolloin D-vitamiini voi vaikuttaa tähän osaan immuunipuolustusta eri tavalla, otan kantaa ainoastaan siihen asiaan miten D-vitamiini vaikuttaa kroonisiin sairauksiin.

Trevor Marshallin tuoreessa paperissa sanotaan sama asia alussa:
"Early studies on vitamin D showed promise that various forms of the “vitamin” may be protective against chronic disease, yet systematic reviews and longer-term studies have failed to confirm these findings"

D-vitamiini yleensä lievittää oireita, kuten kortisoni, lomamatkoilla aurinkoisiin maihin saattavat esim. ihottumat, autoimmuunisairaudet ja masennus helpottaa. Tämä vaikuttaa ensialkuun loistavalta, mutta:

"After multivariate analysis, Payne et. al found that long-term consumption of vitamin D was strongly associated with increased brain lesions in the elderly"

Eli yksi tutkimus on löytänyt vahvan yhteyden säännöllisen D-vitamiinin syömisen ja aivoleesioiden välillä vanhuksilla.

"In another longitudinal study, Hyppönen et al. found atopy and allergic rhinitis were higher in 31-year-old subjects whose parents gave them vitamin D as infants and children "

Ja toisessa tutkimuksessa todettiin, että niille, joille annettiin D-vitamiinia vauvana ja lapsena, sairastivat myöhemmällä iällä (31-vuotiaina) muita todennäköisemmin atopiaa, ja allergista riniittiä.

Me tiedämme nyt, että allergiat, kuten muutkin krooniset sairaudet, johtuvat solunsisäisistä patogeeneista, ja vain niiden tappaminen parantaa sairauden. Kaikki muu onkin sitten lähinnä oireiden lievitystä, jossa onnistutaan enemmän tai vähemmän huonosti, ja joka kuitenkin lopulta pahentaa tilannetta.

Tohtori Tolonen asuu itsekin Aurinkorannikolla Espanjassa tällä hetkellä, hänen olonsa on varmaan parempi auringossa, kun saa enemmän D-vitamiinia, joka lievittää hänen oireitaan, joita solunsisäiset patogeenit aiheuttavat (kaikilla vanhuksilla on poikkeuksetta korkea kuorma solunsisäisiä patogeeneja). Vanhuuskaan ei tule ilman hyvää syytä, vaikka toisin voisi luulla.

Lähde:
http://autoimmunityresearch.org/transcr ... t-VitD.pdf

[pgm]

Jotkut väittävät (joihinkin tutkimuksiin vedoten) että D-vitamiinia tulisi syödä, koska se suojaa syöpää vastaan. Mutta tätä tulosta ei tue ainakaan Marshallin protokollasta saadut -käytännön kokemukset-.

"If you are concerned about cancer, you should know that patients on the Marshall Protocol avoid consumption of vitamin D, and, when necessary, exposure to light. The Marshall Protocol cohort has 1,000+ patients, many of whom have been doing the MP for years. This is an extremely high risk population - multiple co-morbidities are the rule, rather than the exception.
Yet, the number of MP patients who have had metastasizing cancer totals zero."

Eli vaikka Marshallin protokollalla potilaat välttävät D-vitamiinia kaikin tavoin vuosikaupalla, ja 25-D tasot ovatkin monilla mittausten mukaan yleensä todella matalat, niin siitäkin huolimatta syöpä ei ole ollut ongelma potilailla (1000+). Monilla näistä potilaista on myös todella korkea riski sairastua syöpään sairautensa vuoksi, mutta silti leviävää syöpää ei ole esiintynyt hoidon aikana.

Lisäys: tuli mieleen että tämä voisi hyvinkin johtua olmesartaanista, jolla on NF-kappa B:tä inhibioiva vaikutus; kuten tiedetään LDN+ALA hoidosta on saatu hyviä tuloksia syövän hoidossa, ja ALA inhibioi voimakkaasti NF-kappa B:tä, eli ei välttämättä johdu D-vitamiinista, jolloin D-vitamiinin osuus syövässä olisi toissijainen seikka. Olmesartaania on myös käytetty syövän hoidossa.
Lähde:
http://bacteriality.com/2009/04/04/milk/#comment-16483

[pgm]

Cpnhelp.orgista taas tulee muita tuloksia. Jotkut sanovat että saavat die-offia D-vitamiinin käytöstä, kuten jossakin aikaisemmin mainitsinkin ohimennen. Voisi luulla ettei D-vitamiini siten ole immunosuppressiivinen, vaan pelkästään immunomodulatorinen. Vaikka se onkin rakenteeltaan steroidi, kaikki steroidit eivät välttämättä ole immunosuppressiivisia. Silti, en näe että D-vitamiini olisi mitenkään mullistava, luultavasti vain toissijainen aine näissä asioissa. Sitä ei virallisesti ainakaan suositella sarkoidoosiin. Jos minulta kysytään, kannattaako D-vitamiinia käyttää, niin jokainen tehköön päätöksensä itse, on olemassa tutkimuksia jotka puhuvat sen puolesta (enemmän) ja vastaan (vähemmän), ja riippuu tietysti vähän sairaudesta miten siihen reagoi.

[pgm]

Pitkällisten keskustelujen jälkeen, tulin siihen tulokseen että Marshallin D-vitamiini teoriassa löytyy kyllä epäjohdonmukaisuuksia. Kuten ylläolevassa sanoin, termi "immunomodulatorinen" kuvaa D-vitamiinin toimintaa paremmin.

D-vitamiinihan toimii siten että ensin meillä on ergokalsiferoli (D2), tai kolekalsiferoli (D3), joka muuntuu joidenkin vaiheiden jälkeen maksassa 25D:ksi, joka on kalsidioli. Se on rasvaliukoinen, ja voi varastoitua elimistöön. 25D ei ole aktiivinen hormoni, vaan 1,25D (kalsitrioli), jota elimistö tekee 25D:stä. 1,25D on pitoisuutena kolme kertaluokkaa pienempi(!) kuin 25D verenkierrossa, ja 1,25D:n pitoisuudet on tiukasti reguloitu munuaisten toimesta. Jos 1,25D:n pitoisuudet nousevat liian korkeiksi, voi kalsiumia vuotaa ulos soluista (hyperkalsemia) ja silloin voi syntyä lokaaleja kalsiumkerääntymiä. 1,25D:n arvot voivat siis lokaalisti vaihdella paljonkin, eli verikokeiden perusteella tehdyt mittaukset eivät välttämättä kerro paljoakaan. Tämä sen vuoksi että immuunipuolustus voi "ottaa ulos" aika paljon tuota 25D:tä, ja muuntaa sitä 1,25D:ksi, kun tappaa esim. bakteereja jossakin kohtaa elimistössä. Koska 25D:tä on verenkierrossa kolme kertaluokkaa enemmän kuin 1,25D:tä, voisi luulla että sitä riittää silti hyvin elimistön tarpeisiin, vaikka arvo olisikin 20 ng/ml, sen sijaan että olisi 80 ng/ml, kun 1,25D on vaikkapa 30 pg/ml. Jotkut kuitenkin väittävät että jos 25D on korkeampi, niin silloin saa 1,25D:n myös korkeammaksi.

Kun ihmiset aloittavat Marshallin protokollan olmesartaanilla, he tulevat yleensä valoyliherkäksi - tämä tarkoittaa sekä die-offia että porfyriaa, ja ehkä jotain muutakin. Pelkästään D3 vitamiinia ottamalla monet saavat myös die-offia, joten en usko että D-vitamiini on immunosuppressiivinen [ainakaan kaikille]. Auringonvaloa suositeltiin myös ennen vanhaan niille joilla oli tuberkuloosi.

Ongelmana D-vitamiinin kanssa on se että sitä joutuu ottamaan tosi paljon, että saisi noita die-off reaktioita aikaan, ehkä 100µg - 250µg päivässä, ja koska se varastoituu elimistöön, voi syntyä myös D-vitamiinimyrkytys, jota tosin sanotaan tapahtuvan vain yli 1000 µg päiväannoksilla, eli D-vitamiini ei ole yhtä harmiton aine kuin esim. alfalipoiinihappo, ja tuskin lopulta yhtä tehokaskaan. Lisäksi on tuo interferoni gammaa suppressoiva vaikutus, katso alla.

[pgm]

D-vitamiinia ei voi suositella kaikille kuitenkaan; esim. joku jolla oli sarkoidoosi oli järkyttynyt niistä granuloomista jotka nähtävästi muodostuivat suuri-annoksisen D-vitamiinin käytön jälkeen. Mykobakteerit (jotka siis liittyvät sarkoidoosiin, katso vaikka tämä ) ovat sellaisia että aiheuttavat voimakkaan immuunivasteen, ja 1,25D voi nousta epäterveellisen korkeaksi. Granuloomat taas voivat aiheuttaa paljon tuhoja elimistössä, ihan kuin autoimmuunitauditkin, joten 25D:n pitäminen matalana lienee perusteltua joissakin sairauksissa, ettei immuunivasteesta tule liian rajua. Tämä menee päinvastoin kuin mitä Marshall sanoo, joten jossakin on vielä parantamisen varaa. Ja lopuksi vielä osa D-vitamiinin metaboliasta ei tunneta täysin tarkasti, joten yllätyksiä voi tietenkin tulla vastaan vieläkin.

Kaikki mitä tähän asti on sanottu ei tietysti kumoa sitä tärkeämpää asiaa, että Olmetec on välttämätön osa MP:tä, ja on välttämätön joillekin ainakin mykobakteeri-infektioissa, mutta sama pätee myös borreliabakteerille. 1,25D pitoisuuksien häiritseminen bakteerien toimesta on mahdollista, sillä 1,25D on aktiivinen niin pieninä pitoisuuksina, että sen toimintaa voi sotkea jo pienillä resursseilla, eivätkä munuaiset välttämättä saa pidettyä pitoisuudet tarpeeksi matalina.

[pgm]

ja tuo yllätys tulikin heti vastaan:

"1,25-dihydroxyvitamin D3 is a potent suppressor of interferon gamma–mediated macrophage activation"
http://bloodjournal.hematologylibrary.o ... 06/13/4351
ja "Vitamin D receptor signaling contributes to susceptibility to infection with Leishmania major"
http://www.fasebj.org/cgi/content/full/21/12/3208
Nämä ovat tosin hiirikokeita, eli ei varmaan ehdottoman luotettavia.

Solarium on yhtä paljon myrkkyä elimistölle kuin arsenikki, sanoo yksi tutkimus:
http://www.breitbart.com/article.php?id ... _article=1

Eli se valohoitojen hyödystä voidaan kai sanoa. Ongelmana ovat lisääntyneet syövät (UV-säteily). Itse solarium ei tuota lisää D-vitamiinia elimistössä. Tuberkuloosin hoidossakin käytetty UV-valon hyödyllisyys oli luultavasti enemmänkin sen ansiota että sai ihon hieman palaamaan, jolloin muodostui typpioksidia (NO); typpioksidi on tärkeä bakteereja tappava aine, jota elimistö käyttää myös immuunipuolustuksessa viestittämiseen, ja se on anti-inflammatorinen. Joku henkilö esitti myös spekulaation, että angiotensiinin estäjät ovat hyödyllisiä sen takia että lisäävät typpioksidin tuotantoa elimistössä. Aminohappo L-arginiini tekee myös tämän.

Tästä päästään myös kiinni siihen aiheeseen että MS-taudin esiintyvyys vähenee päiväntasaajan suuntaan luultavasti juuri sen vuoksi että interferoni-gamma suppressoituu auringonvalon vaikutuksesta; tämä tosin vähentää autoimmuunisairauksia, mutta toisaalta viruksetkin voivat vapaammin riehua elimistössä siellä. Itse vahinkohan aiheutuu immuunipuolustuksesta, eikä niinkään viruksista itsestään.

Interferoni gamma on siis antiviraalinen, eli ei voi suositella syömään D-vitamiinia viruksia vastaan; ja tämä voi olla myös syy siihen miksi 1,25D:llä vaikuttaa olevan enemmän immunosuppressiivinen rooli autoimmuunisairauksissa, koska niitten laukaisija voi olla virusperäinen. Sen sijaan sarkoidoosi ja tuberkuloosi ovat erilaisia sairauksia, joihin D-vitamiinilla on erilaisia vaikutuksia. Ja loput tapauksista saavat myös erilaisia vaikutuksia D-vitamiinin käytöstä, ilmeisesti pelkkää die-offia, jos on vain tuo Cpn tai toksoplasmaa.

Mutta koska D-vitamiini ei ole vielä parantanut ketään, vaikka sitä on kehuttu maasta taivaaseen, niin suhtaudun edelleen skeptisesti D-vitamiinin hyötyyn.

[pgm]

Kiintoisaa muuten. Tri. Strattonin mielestä (joka nyt on varmaan maailman johtava klamydia-asiantuntija) jos D-vitamiini auttaa keuhkoklamydiaa lisääntymään, niin se toimii samalla tavalla kuin jotkut muut steroidit (kortisoni mukaanlukien). Tämähän on Marshallin mielipide että D-vitamiini on immunosuppressiivinen steroidi. Jos näitä steroideja käyttää, niin ne saa Cpn-bakteerin kryptiset muodot muuntautumaan replikoiviksi muodoiksi, joita on helpompi tappaa antibiooteilla, tai muilla menetelmillä. Tosin tällä tavoin myös klamydiat lisääntyvät elimistössä.

Näin saamme myös yhteyden stressin ja keuhkoklamydian lisääntymisen välille. Kun stressi iskee päälle erittyy myös enemmän kortisolia elimistöön.

Kryptiset muodot kuitenkin aiheuttavat myös enemmän tulehdusta elimistössä (heat shock protein 60), joten voi olla että klamydioiden houkutteleminen pois kryptisistä muodoistaan voi olla edullista ainakin joissakin tapauksissa. Siihen tulisi käyttää muita aineita kuin kortisonia (sen haittavaikutusten vuoksi), esim. pyruvaattia on ehdotettu. Varmaan kannattavaa niille, joilla on vaikeampi sydän & verisuonitauti, tämä lähestymistapa, koska kryptiset muodot ovat ne jotka näitä ongelmia aiheuttavat, eivät replikoivat muodot.

[pgm]

Tuo mutka joka tuli matkaan tuosta die-off reaktiosta on nyt selvitetty. Kun katselin läpi mitä kortisoni tekee, niin samoja vaikutuksia silläkin on kuin D-vitamiinilla. Tarpeeksi matalat annokset hydrokortisonia voivat olla hyödyllisiä siinä mielessä että tehostavat antibioottien vaikutusta, koska houkuttelevat klamydiat lisääntymään, jolloin ne ovat enemmän alttiita antibiooteille (ne siirtyvät kryptisistä muodoistaan replikoiviin muotoihin, jolloin myös tulehdus vähenee). Tässä on muutamia tutkimuksia kortisonin immunosuppressiivistä vaikutuksista, ja miten oikein käytettynä kortisoni voi silti parantaa antibioottien tehoja, eli myös kortisoni voi aiheuttaa lisää die-off reaktioita ainakin pienemmillä annoksilla.

Reactivation of Chlamydia pneumoniae infection in mice by cortisone treatment.
http://www.pubmedcentral.nih.gov/articl ... tid=173951
Reactivation of Chlamydia trachomatis lung infection in mice by cortisone.
http://iai.asm.org/cgi/content/abstract/39/2/655
Glucocorticoids Increase In Vitro and In Vivo Activities of Antibiotics against Chlamydophila pneumoniae.
http://aac.asm.org/cgi/content/full/48/12/4878?ck=nck

Näen siis samoja efektejä kuin D-vitamiinista, joten mielestäni nyt voidaan sanoa että Trevor Marshallin teoria meni oikein, siis se että D-vitamiini on immunosuppressiivinen/immunomodulatorinen. Sen vuoksi sitä ei voi yleisesti suositella, ellei tiedä täsmälleen mitä tekee. Ilmeisesti D-vitamiinin vaikutus on kuitenkin heikompi kuin kortisonin, ja vaikutus riippuu annoksesta, eli voi vaihdella immunomodulatorisesta immunosuppressiiviseen, ja riippuu tietysti myös siitä minkälainen infektio on alla.

[pgm]

Minusta Marshallin teoria on hyvä myös siinä mielessä, että jotkut tutkimukset tukevat myös sitä että D-vitamiini metaboliittien epätasapaino johtuu itse tautiprosessista, ja itse bakteerien hävittäminen normalisoi metaboliitit. Jos otat D-vitamiinia purkista, niin vain 25-D tasot kohoavat, mutta itse aktiivisen 1,25-D metaboliitin taso ei yleensä muutu (tätä ei kuitenkaan juuri mitata missään tutkimuksissa).

Tämän tutkimuksen mukaan kuitenkin 1,25-D myös normalisoituu MP-antibioottihoidon aikana:
"Vitamin D metabolites as clinical markers in autoimmune and chronic disease."
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19758177

Toisen tutkimuksen mukaan 25-D tasot eivät välttämättä korreloi auringonvalon saannin mukaan:
"Low levels of serum calcidiol in an African population compared to a North European population"
http://www.eje-online.org/cgi/content/a ... /141/4/358
Luulisi että afrikkalaisilla olisi korkeat 25-D tasot, mutta näin ei ole. Tutkimuksen mukaan norjalaisilla oli paljon korkeammat 25-D tasot kuin afrikkalaisilla.

Kolmas laaja meta-analyysi taas ei löytänyt paljoakaan korrelaatiota leveysasteen ja 25-D tason kanssa. Eli osoittaa taas sen että auringonvalon saanti ei välttämättä takaa sitä että 25-D:tä muodostuisi elimistöön.
"Global vitamin D levels in relation to age, gender, skin pigmentation and latitude: an ecologic meta-regression analysis."
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18458986

Se että 25-D:tä ei muodostu elimistöön auringonvalon vaikutuksesta johtuu itse tautiprosessista jollakin tapaa. Matalat seerumin kalsiodiolitasot myös liittyvät ilman muuta tautiprosessiin, ja todennäköisesti monella eri tavalla. Hoitamalla itse syytä eikä pelkästään oireita, tämäkin metaboliitti varmasti normalisoituisi itsestään.

Mielestäni autoimmuunisairaudet taas johtuvat siitä että immuunipuolustus toimii ainakin jotenkin, eli reagoi patogeeneihin. Se että autoimmuunitaudit vähenevät päiväntasaajaan päin mentäessä ei välttämättä osoita että auringonvalo olisi mitenkään terveellistä. Se voi olla vain immunosuppressiota, joka ei välttämättä edes johdu suoraan D-vitamiinista, vaan esim. UV-valosta (jotkut tutkimukset tosin sanovat että itse UV-valo altistaa autoimmuunisairauksille). Se on ainakin selvää, että ihmiset eivät elä kauemmin päiväntasaajalla kuin täälläkään.